Taalkunde Nederlands: Afrikaans

Afrikaansia puhuu nykyään äidinkielenään noin 6 miljoonaa ihmistä, joista hollantilaisten, hugenottien ja saksalaisten jälkeläiset, (noin 60 % Etelä-Afrikan valkoisesta väestöstä), enemmistö (noin 90 %) värillisistä (mixed decent). Vuoden 2001 väestönlaskun mukaan afrikaans on 3. puhutuin kieli Etelä-Afrikassa. Afrikaansia puhutaan myös Namibiassa (11 %) ja Botswanassa.

Afrikaansin murteita ovat Cape Afrikaans (West Cape Afrikaans), Orange River Afrikaans ja East Cape Afrikaans. Afrikaansiin pohjautuvia kreolikieliä ovat Oorlans ja Flaai Taal

Afrikaans on kehittynyt 1600-luvun hollannin kielestä. Itä-Intian kauppakomp-pania (VOC) valitsi 1600-luvulla Hyväntoivonniemen (Kaap de Goede Hoop) lepopaikaksi matkalla Indonesiaan (Itä-Intian saarille, Indië). Pitkillä merimatkoilla tarvittiin satamaa ja pysähdyspaikkaa, josta voitiin täydentää ruoka- ja juomavarastoja ja jossa voitiin huolehtia sairaista.

Ensimmäiset siirtolaiset tulivat Alankomaiden eteläosista – tämä näkyy vielä tämänpäivän afrikaansissa. Nämä siirtolaiset olivat merimiehiä ja maanviljelijöitä, joilla oli toisistaan poikkeavat murteet ja sanavarastot. Eteläisen Afrikan alkuperäisasukkaat olivat enimmäkseen nk hottentotteja ja bushmanneja. Vuonna 1707 käytettiin ensimmäisen kerran termiä afrikaaneri. Vuodesta 1740 lähtien Etelä-Afrikan päivittäinen kieli ei ollut enää puhdasta hollantia, vaan siihen sekoittui muiden kielten vaikutuksia. Ranskasta saapuneilla hugenoteilla ei ollut suurta vaikutusta kieleen. Indonesiasta, Angolasta ja muista Portugalin siirtomaista 1700-luvulla tuoduilla malajiorjilla oli myös hieman vaikutusta puhuttuun kieleen. Tosin, ne malajin ja portugalin kielen sanat, jotka ovat löydettävissä afrikaansista oli lainattu kieleen aiemmin merimiesten käyttämästä kielestä.

Joka tapauksessa kiinteät yhteydet emämaahan katkesivat ja eteläisessä Afrikassa puhuttu hollannin kieli otti kehityksessään eri suunnan. 1700-luvun puolivälissä kielessä oli tapahtunut siinä määrin poikkeamaa mm nominien ja verbien taivutusmuodot olivat yksinkertaistuneet, että voitiin puhua erillisestä kielivariantista, (Kaap-Nederlands). 1700-luvun loppupuolelta lähtien se oli muodostanut oman kielijärjestelmän.

Noin vuonna 1800 englantilaiset tulivat Etelä-Afrikkaan. Tämä ei tuonut suuria muutoksia kieleen, koska englantilaiset puhuivat omaa kieltään ja se oli myös hallinnon ja koulutuksen kieli. Hollantilaisten perustamasta siirtokunnasta tuli Britannian siirtokunta ja englanti oli yläluokan kieli. Afrikaans koettiin rahvaan kieleksi. Konservatiiviset viljelijät, buurit, olivat yhä enemmän tyytymättömiä brittien hallintoon (mm orjien vapautus) ja he aloittivat vaelluksen (Grote Trek 1836-44) kohti pohjoista ja jättivät rannikkoseudun. Eri alueilla tavattiin afrikaansin eri variantteja tästä johtuen. 1800-luvulla afrikaansin puhujien keskuudessa kasvoi nationalistinen liike. Tällöin syntyi myös kirjallista tuotantoa afrikaansin kielellä ja luotiin oikeinkirjoitussäännöstö. Afrikaansia käytettiin opetuksen kielenä ja raamattu käännettiin afrikaansille. Myös afrikaansin kehitykselle – kuten hollanninkin - raamatun kääntäminen oli tärkeä virstanpylväs.

Vuonna 1875 perustettiin ”Tosiafrikaanereiden seura” (Genootschap van de Regte Afrikaners) ajamaan afrikaansin asiaa kulttuurikieleksi. Buurit taistelivat toistamiseen itsenäisyydestään englantilaisia vastaan 1899-1902 ja saivat itsehallinnon. Hollannista tehtiin virallinen kieli. Uusi nationalismi johti myös tietoisuuteen uudesta kielestä. Vuonna 1905 perustettiin afrikaansin seura ja yhdistys (Afrikaanse Taalgenootschap ja Afrikaanse Taalvereniging). Vuonna 1910 Etelä-Afrikan Unioni sai dominionin statuksen brittiläisessä kansainyhteisössä. Vuonna 1920 afrikaans tunnustettiin englannin ohella toiseksi viralliseksi kieleksi.

Etelä-Afrikka vapautui rotuerottelusta ja valkoisen vähemmistön vallasta keväällä 1994 ja Nelson Mandelasta tuli maan ensimmäinen vapain vaalein valittu presidentti. Vuonna 2004 maassa järjestettiin kolmannet vapaat vaalit, joissa presidentti Thabo Mbekin johtama ANC keräsi 70 prosenttia äänistä. Muuttuneessa tilanteessa suurin osa afrikaanereista on turhautunut. Afrikaans on menettänyt asemaansa esimerkiksi yliopiston opetuskielenä ja hallituksen virastoissa, joissa käytetään yhä useammin englantia. Afrikaans joutuu taistelemaan elintilasta 10 muun virallisen kielen kanssa. Myös monet mustat pitävät afrikaansia edelleen apartheidin kielenä. Englantia sen sijaan pidetään poliittisesti puolueettomana, kaupallisesti hyödyllisenä ja sen amerikkalainen versio on muodissa nuorten mustien keskuudessa. Monet maltillisemmatkin afrikaanerit eli buurit ovat viime vuosina ilmaisseet julkisuudessa pettymyksensä apartheidin jälkeiseen hallintoon. Maltilliset tuomitsevat väkivaltaisen toiminnan hallitusta vastaan mutta vaativat, että hallitus alkaa kuunnella heitä. Joukko muusta yhteiskunnasta eristäytyneitä buureja perusti vuonna 1991 Oranian kyläyhteisön 600 kilometrin päähän Johannesburgista Karoon erämaahan. Yhteisö valitsee itse uudet asukkaansa hakijoiden joukosta. Oraniassa eletään tiukan kristillisen moraalin mukaan. Alkoholi ja avioliiton ulkopuoliset suhteet eivät ole suotavia. Oraniassa on oma koulujärjestelmä. Alue on muutenkin pyrkinyt mahdollisimman laajaan itsehallintoon. Yhteisössä ei ole teollisuutta, vaan kaikki työpaikat liittyvät maatalouteen tai palveluihin. Oranialaiset sanovat pyrkivänsä suojelemaan kieltään ja kulttuuriaan, joista on nykyhallinnon aikana tullut uhanalaisia. He ovat luoneet ostamalleen yksityismaalle asutuksen, jonne mustat eivät ole tervetulleita.

Myös Namibiassa afrikaansin asema on nykyään vaikea. Afrikaansin kieltä ei saisi opettaa eikä puhua, vaikka se on Namibian lingua franca ja useiden kansanryhmien äidinkieli




Afrikaansin oikeinkirjoitus on hollantia foneettisempaa ja perustuu yksinkertaistetulle hollannin oikeinkirjoitukselle. Tärkeitä eroavaisuuksia hollantiin nähden ovat:

• t-kirjaimen kato soinnillisten konsonanttien jälkeen (apokopee)
o lig (afrikaans), licht (hollanti) – produk (afrikaans), produkt (hollanti)
• d-kirjaimen kato vokaalien välissä (synkopee)
o skouer (afrikaans), schouder (hollanti) – koue (afrikaans), koude (hollanti)
• tavujen tai sanojen alussa sk (sch asemesta)
o skool (afrik.), school (hollanti) – vriendskap (afrikaans), vriendschap (holl.)
• frikatiivien ääntäminen soinnittomana
o so (afrikaans), zo (hollanti) – suid (afrikaans), zuid (hollanti)
• hollannin äänne aar usein afrikaansissa er
o perd (afrikaans), paard (hollanti) – kers (afrikaans), kaars (hollanti)
• Verbien taivutus on yksinkertaistettu afrikaansissa: päätteet ja taivutukset puuttuvat. Esim verbin preesensillä on vain yksi muoto, myös infinitiivi on ilman päätettä. Afrikaansissa ei ole myöskään imperfektiä ja pluskvamperfektiä – ainoastaan perfekti ilmaisee mennyttä aikaa.
• Refleksiivipronomini zich puuttuu afrikaansista.
o hij schaamt zich (hollanti), hy skaam hom (afrikaans)
• Afrikaansissa on myös kaksoisnegaatio (kuten keskihollannissa)
o sy hou nooit op met werk nie



Lähteitä:
http://www.ned.univie.ac.at/publicaties/taalgeschiedenis/en/afrikaans.htm

http://www.omniglot.com/writing/afrikaans.htm


http://www.ned.univie.ac.at/CMS/Afrikaans/Landkunde/dm;1/tm;AfrikaansLandkunde/

http://www.colonialvoyage.com/afrikaans.html

Kielten runsaus Etelä-Afrikassa uhkaa afrikaansin asemaa, Helsingin Sanomat 21.9.1994

Buurit kaipaavat takaisin vanhoja aikoja, Helsingin Sanomat 22.12.2002