Taalkunde Nederlands: Nederlands in Belgie en Nederland

”Hollannin kieltä ei ole tarkoitettu korkeampaan opetukseen”
Kun historiallisen Alankomaiden eteläiset osat liitettiin vuonna 1795 Ranskan kuningaskuntaan, valtionkieleksi tuli ranska. Se tarkoitti sitä, että hallinnon, oikeuslaitoksen, armeijan, lehdistön ja opetuksen kieli oli yksinomaan ranska. Se tarkoitti myös hollanninkielisten alueiden täydellistä ranskantamista. Samoin vuonna 1830 syntyneen Belgian valtionkieleksi valittiin ranska. Hollanti oli köyhien kieli, josta oli päästävä eroon. Flanderin alueelle nimitettiin täysin ranskankielistä virkamiehistöä, joka ei osannut sanaakaan hollantia. Maata ei hallittu ainoastaan ranskaksi vaan myös ranskalaisen mallin mukaan – keskitetysti. Vuonna 1830 pääkaupungiksi valittiin Bryssel ja ranskalaistaminen käynnistyi kaupungin ylä- ja keskiluokasta. Brysselissä myös alemman ja keskiasteen opetusta oli saatavilla vain ranskaksi, joten myös tavallinen kansa ranskalaistui. Flaaminkieliset vanhemmat lähettivät lapsensa yleensä ranskankieliseen kouluun, jolloin lapsista tuli kaksikielisiä. Lastenlapset olivatkin jo ranskankielisiä, tapahtui kielisiirtymä.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen vlaamien itsehallintovaatimukset kovenivat. Sodassa tapahtui monia tragedioita kun päällystö puhui ranskaa, jota flaamilaiset sotilaat eivät ymmärtäneet.

Vuodesta 1921 lähtien Belgiassa on kaksi virallisesti yksikielistä aluetta: Flanderi ja Vallonia ja näiden lisäksi yksi virallisesti kaksikielinen alue Bryssel. Alussa kuitenkin ranskalla oli erityinen asema myös Flanderissa. Vasta 30-luvulla hollannista tuli tosiasiallisesti hallinnon kieli sekä alemman ja keskiasteen opetusta alettiin antaa taas hollanniksi. Myös kielirajalla, joka erotti Flanderin ja Vallonian toisistaan oli alueita, joissa kummankin kielten puhujien suhdeluvut vaihtelivat. Näissä kunnissa kieltä voitiin hallinnollisella päätöksellä vaihtaa. Nämä tilanteet useimmiten koituivat hollanninkieltä puhuvien haitaksi. Vasta 60-luvulla kielitilanne tasapainottui ja rauhoittui. Vuonna 1962 päätettiin lopullisesta kielirajasta. Siitä lähtien Belgiassa on 4 kiinteää kielialuetta: hollanninkielinen, ranskankielinen, saksankielinen ja ranskalais-hollanninkielinen alue. Flanderi muodostaa hollanninkielisen kielialueen, Vallonia ranskankielisen, 19 kuntaa Suur-Brysselin alueella ranskalais-hollanninkielisen. Saksankielinen kielialue muodostuu 9 kunnasta.

Belgiassa Ranska on ollut perinteisesti hallinnon ja eliitin kieli. Maan itsenäistyessä 1830 ranskasta tuli virallinen kieli, vaikka väestön enemmistö oli hollanninkielistä. Flaamien piti taistella oikeuksistaan, sillä virastoissa ei palveltu hollanniksi eikä kouluissa saanut hollanninkielistä opetusta. Hollannin kielen asema virallistettiin 1932, mutta sen asema on edelleen heikko. Esimerkiksi Belgian perustuslaki julkaistiin hollanniksi vasta 1960-luvun alussa. Flaamiaktivistit ovat jo pitkään ajaneet Flanderille itsenäisyyttä tai alueen liittämistä Hollantiin. Itsenäistymisintoa on lisännyt se, että Flanderi on menestynyt taloudellisesti Valloniaa paremmin. Valloniassa on ollut paljon raskasta teollisuutta, joka on viimeisten vuosikymmenten aikana hiipunut. Uuden teknologian yritykset ovat taas keskittyneet Flanderiin, joten nyt asetelmat ovat taloudellisessa mielessä vaihtuneet.

Belgian flaamien ja vallonien pakkoliitto on jatkunut lähes 200 vuotta, mutta suhde on yhä etäinen. Flaamikirjailija Willy Thomas on todennut, että selvästi kahteen osaan jakautunut Belgia on pikemminkin idea kuin valtio. Oikeastaan kukaan ei halua olla vain belgialainen. Tämä näkyy myös pääkaupungissa. Vaikka Bryssel on kaksikielinen saareke hollanninkielisen alueen keskellä, kieliryhmät elelevät pitkälti omissa oloissaan. Vain joka viides belgialaisista puhuu kumpaakin kotimaista, vaikka toisen kotimaisen kielen opiskelu on kouluissa pakollista. Belgia on jakautunut kahdeksi yksikieliseksi alueeksi, joilla ei ole juurikaan tekemistä keskenään. Alueilla on oma kirjallisuus ja kulttuuri.

1800-luvulle asti Flanderissa ei ollut yleiskieltä. Ihmiset puhuivat omia paikallisia murteitaan. Vuodesta 1973 yleiskielen virallinen nimi on Nederlands, ei Vlaams ja seurataan samaa kielen standardia kuten Alankomaissa. Nyttemmin, kun esimerkiksi Flanderin talous ja näkyvyys mediassa on kasvanut, myös tietoisuus omasta identiteetistä on noussut. Tähän kuuluu olennaisena osana kieli ja erovaisuudet ”pohjoisen naapurin” kanssa. Ei haluta toteuttaa Alankomaiden kielistandardia sinällään vaan hyväksyä osaksi omat ”flaamilaiset” piirteet yleiskieleen.

Flaamilainen ääntämys on selkeämpi ja painokkaampi kuin Alankomaissa. Myös intonaatio on selväsi erilainen. Osa vokaaleista äännetään eri tavalla kuten

• äänne /w/ on bilabiaalinen (kuten englannissa), kun taas Alankomaissa se on labio-dentaalinen
• officieel ja nationaal äännetään alveolaarisella (hammasväli) /s/-äänteellä, kun taas Alankomaissa äänne on palataalinen (kitalaki)

Sanastossa on paljon eroavaisuuksia Flanderissa ja Alankomaissa puhutun hollannin välillä. Termistön eroja tulee luonnollisesti siitä, että kahdella valtiolla on erilainen poliittinen rakenne ja instituutiot.
Flanderissa käytetään persoonamuotoja gij ja ge, kun taas Alankomaissa nämä sanat ovat varattu jumalalle.
diminutiivimuodot päättyvät tavuun –ke (maskes – meisjes)
suurin osa lainasanoista tulee ranskasta ja usein anglisismitkin on otettu kieleen ranskan kautta (malcontent – ontevreden)
Lauserakenne on hyvin paljon Alankomaissa puhutun hollannin kaltainen. Mutta jälleen kerran, myös lauseopissa on havaittavissa ajoittain ranskan vaikutusta

Vuonna 1982 perustettiin Nederlandse Taalunie, yhteinen hollannin kielen ja hollanninkielisen kirjallisuuden asemaa ajava liitto Alankomaiden ja Flanderin kesken. Kuten aiemmissa referaateissa on todettu, hollannin yleiskielen kehitys tapahtui pääsääntöisesti 1600-luvulla nykyisen Alankomaiden alueella. Nykyisen Flanderin alueelta tulleet siirtolaiset toki toivat oman lisänsä kielen kehitykseen 1500-luvulla, mutta jatkuvat sodat, epäjärjestys ja vieraan kulttuurin valta-asema jatkuvasti vähensi Flanderin vaikutusta.