Taalkunde Nederlands: Dialectologie

Kielen ja murteen erona pidetään niiden puhujien kykyä ymmärtää toisiaan. Vierekkäisten sukulaismurteiden puhujat ymmärtävät toisiaan, vierekkäisten sukukielten käyttävät eivät läheskään aina. Murteina yleensä pidetään alueelliseen jakautumiseen pohjautuvia kielen alamuotoja. Murteet voivat poiketa toisistaan äänteellisesti, muoto- ja lauseopillisesti sekä sanastollisesti kuten Suomessa. Suomen murteet voidaan jakaa länsi- ja itämurteisiin.

Suomen länsimurteet pohjautuvat vanhaan pohjoiskantasuomen murteeseen. Murteet alkoivat kehittyä kolmella asutusalueella: rannikolla nykyisen Viron alueelta ja Itämeren länsi-ja eteläpuolelta tulleiden siirtolaisten myötä, sisämaassa (hämäläismurteet) ja Etelä-Pohjanmaalla. Suomen itämurteet pohjautuvat muinaiskarjalaan, jota puhuttiin Laatokan länsirannikolla. Pähkinäsaaren rauhan raja 1323 jakoi karjalaiset kolmeen ryhmään, joiden kieli alkoi vähitellen kehittyä eri suuntiin.

Euroopassa murteiden kirjo elää ja voi hyvin. Murteentutkimus myös osaltaan valottaa kielen ja sen puhujien historiaa ja vaiheita. Esimerkiksi Saksassa murteita ihmisten äidinkielenä arvostetaan ja nähdään se osana identiteettiä. Toisenlaista suhtautumista on nähtävissä mm Englannissa, jossa yksi murre on toista parempi (lontoolais-oxfordilainen eliitin variantti). Osa tutkijoista pitää yleiskieltä virallisen aseman saaneena, mutta sopimusvaraisesti syntyneenä murteena, jonka käyttöä valvotaan.

Aiemmin murteita halveksittiin, mutta nyt niiden arvostus on noussut. Markkinoilla julkaistaan kirjoja murteella niin Alankomaissa kuin Suomessa. Yksi suosituimmista suomalaisista runoilijoista on Heli Laaksonen, joka kirjoittaa Uudenkaupungin murteella, jota sävyttävät piirteet muista Lounais-Suomessa puhutuista kielimuodoista. Laaksosen runojen keskeiset elementit ovat maalta kaupunkiin tulleen muukalaisuus, oman identiteetin löytämisen ilo ja suru, ironia ja huumori.

Murteiden tutkija Jo Daan on erottanut hollannin kielen murteet 28 ryhmään. Tosin suurimmalle osalle hollannin puhujia Alankomaissa ja Flanderissa kieli eroaa ”suurten jokien” (Rein ja Maas) etelä- ja pohjoispuolella. Näin onkin, sillä eteläpuolella käytetään pehmeää g-äännettä kun taas pohjoisessa ei. Tämä ei ole kuitenkaan hollannin murteiden koko kuva. Tutkijoille jako itään ja länteen on tärkeämpi. Läntisissä murteissa on edelleen jäljellä mannergermaanisia piirteitä kun taas itäisissä murteissa nähdään enemmän yhtenäisiä piirteitä saksan murteiden kanssa. Tästä on hyvänä esimerkkinä Venlon alueen murre, jolla on enemmän yhtenäisiä piirteitä Saksan Krefeldin alueen murteiden kanssa kun vaikkapa naapurialueiden kanssa Alankomaissa. Itäiset murteet eivät osallistuneet diftongisaatioon (huus, hoes). Miksi sitten on päätetty, että Venlon alueen murre on hollantia ja Krefeldin alueen murre on saksaa? Koska puhujat käyttävät opetuksessa ja muissa virallisissa tilanteissa näitä kieliä. Kielitieteellisesti on vaikea tehdä eroa näissä tapauksissa. Samoin on vaikeaa tehdä eroa friisiläis- ja hollantilaismurteiden välillä esimerkiksi Leeuwardenin ja Amelandin alueilla. Onko kieli hollantia vai friisiä?

Vanhat murteet ovat Alankomaistakin häviämässä ja tilalle tulee murteista kommunikaatiota haittaamattomia piirteitä ottanut yleiskieli. Tätä kielimuotoa kutsutaan nimella regiolect, alueellinen kielivariantti.

Alankomaat voidaan jakaa eri murrealueisiin ja niissä on nähtävissä niinkin suuria eroja, että murretta puhuvat henkilöt eivät välttämättä ymmärrä toisiaan (Groningen – läntinen Flanderi). Idässä on laajalle levinnyt alasaksan murrealue: Groningen, Drenthe ja Overijssel ovat melkein kokonaan alasaksin murrealuetta. Zuid-Gelders on murre, jota puhutaan myös Saksan puolella. Pohjois-Brabantin alueella puhuttu brabantin murre yhdistyi Belgian puolella oleviin murteisiin. Sama tapahtui Limburgin murteelle, mutta tällä variantilla on virallisen vähemmistökielen asema Alankomaissa (ei Belgiassa). Limburgin murre kuuluu alafrankkien ryhmään kuten hollantikin, mutta on saanut vaikutteita Reininlaakson murteista kuten Kölnin alueen murteesta Kölsch Plattista ja sillä on ollut erilainen kehityskaari keskiajasta lähtien.

Suurimmassa osassa Zeelandia puhuttu murre voidaan nähdä siirtymämurteena länsiflaamin ja hollannin murteiden välillä. Kuitenkin Flanderin puolella itäisellä Zeelandin alueella puhutaan itäflaamia. Varsinaisessa Hollannin maakunnassa puhutaan hollannin murretta. Alkuperäinen hollannin murre, jossa on ollut voimakas friisiläisvaikutus, on melko harvinainen nykyään ja useimmissa alueen kaupungeissa puhuttu kieli ei paljoa eroa yleiskielestä. Hollannin maaseudulla tosin puhutaan enemmän alkuperäisiä murteita, erityisesti Amsterdamin pohjoispuolella.

Vlaami (Vlaams) termiä käytetään, kun halutaan kuvata Belgiassa puhuttuja hollannin kielen murteita. Se ei ole erillinen kieli, vaikka sitä käytetään kuvaamaan Flanderissa puhutun standardihollannin eroa Alankomaissa puhutusta hollannista. Myöskään Belgiassa puhutut hollannin kielen murteet eivät ole lähempänä toisiaan kuin Alankomaissa puhuttuja murteita. Belgiassa ja Alankomaissa puhutun hollannin välille voidaan kuitenkin löytää eroavaisuuksia kuten britti- ja amerikanenglannissa. Kuitenkin Belgiassa ja Alankomaissa puhuttu hollanti ovat historiallisesta perspektiivistä katsoen tasa-arvoiset.

Flanderin alueella on karkeasti ottaen neljä murreryhmää: länsiflaami, itäflaami, brabant ja limburg, jotka kaikki ovat lainanneet runsaasti sanoja ranskasta päivittäiseen kieleen. Esimerkkinä fourchette eri muodoissa. Erityisesti Brysselissä puhuttu kieli on saanut runsaasti lainoja ranskasta, koska noin 85 % kaupungin asukkaista puhuvat ranskaa. Belgian alueella puhuttu limburg on hyvin lähellä Alankomaiden puolella puhuttua limburgia. Länsiflaamin (ja vähemmässä määrin itäflaamin) erityispiirre on se, että pehmeä g-äänne on hyvin samankaltainen h-äänteen kanssa. Tästä johtuen sanat held (sankari) ja geld (raha) äännetään miltei samalla tavalla. Osa flaamilaisista murteista eroaa hollannin kirjakielestä niin voimakkaasti, että niitä voitaisiin pitää eri kielivariantteina. Murteen rajat eivät ole samoja kuin valtiolliset rajat nykyään, vaan heijastavat vanhempaa alueellista jakoa aina keskiajalta saakka. Esimerkiksi brabantin murreryhmä leviää Alankomaiden eteläosiin aivan kuin Limburgin murre. Länsiflaamia puhutaan myös Alankomaiden Zeelandin maakunnassa (Zeeuws) ja joissakin osissa Dunkirkin alueella Ranskassa, lähellä Belgian rajaa.

Alankomaissa murteiden käyttö on vähentynyt lukuunottamatta alasaksin ja limburgin alueellisia kieliä, joiden käyttöä edistetään joissakin maakunnissa vähemmistökielen aseman nojalla. Belgiassa vanhat murteet ovat huomattavasti enemmän käytössä.

Lähteitä:
Murteet ja murrekirjat elävät Euroopassa. Tutkijan mielestä murteiden arvostus on jopa noussut. Helsingin Sanomat 22.9. 1992

Euroopan kansat puhuvat yli 70 kieltä – kielirajat eivät noudata kansallisvaltioiden rajoja. Eurooppa on kielten tilkkutäkki. Helsingin Sanomat 2.7. 1995

http://en.wikipedia.org/wiki/Dutch_language#Dialects

Suomen murteet / Internetix, Erkki Savolainen 1998
http://www.internetix.ofw.fi/opinnot/opintojaksot/8kieletkirjallisuus/aidinkieli/murteet